Espoo, kuten muut suuret kaupungit, on tehnyt tuottavuusohjelman, jonka tarkoituksena on hoitoketjujen ja työtapojen parantaminen, jotta syntyisi säästöjä ja parempaa hoitoa. Paperilla tämä aina kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä nämä tuottavuusohjelmat aina johtavat lopulta yhteen ja samaan päämäärään: henkilöstön vähenemiseen. Vaikka uusia oivalluksia saadaan ja menetelmät paranevat, niin lopulta sillä hoidettavalla ja autettavalla on vähemmän hoitavia käsiä. Näin myös Espoossa.
Espoon talousarvio on myös arvobarometri. Se kertoo konkreettisesti mitä arvostamme sen kautta mihin taloudellisia resursseja käytetään. Valitettavasti vanhustenhuollossa Espoo harjoittaa nipinnapin politiikkaa, jossa tarjolla vanhuksille on vain se, mitä laki vaatii. Hoitavia käsiä ei ole riittävästi, koska tuottavuutta on lisätty, pienemällä määrällä hoitajia on selvittävä. Sairaanhoidossa vanhus kotiutetaan liian aikaisin, josta seuraa kotiutettavan palaaminen jopa samanvuorokauden aikana takaisin sairaalaan. Tämä vanhusten edestakaisin kuljettaminen heikentää entisestään vanhusten tervehtymistä ja lisää sairausajan pitkittymistä. Sairaankuljetuskustannukset nousevat ja viiveet hätäkuljetuksissa kasvavat.
Vanhukset ovat itse ansainneet laadukkaan ja ihmisarvoisen hoidon. Haluan vaikuttaa hoidon määrällisen laadullisen paranemiseen. On lisättävä hoitohenkilökuntaa sairaaloihin ja palvelutaloihin. Mitoitukset ovat suosituksia, jotka voidaan myös ylittää, ei siinä mitään väärää tehdä. On myös tuettava enemmän kotona hoitamista siten, että hoitajalla on enemmän aikaa vanhukselle. Tämä on inhimilistä ja oikein. Espoolla on tähän varaa, onko tahtoa? KooDee haluaa poistaa inhimillisyysvajeen vanhustenhoidosta, koska se on mahdollista.
